Yhteiskunnalliset rakenteet viestivät ajattelusta, jossa me kaikki hankimme ensin peruskoulutuksen, sitten kenties jatkokoulutuksen, menemme töihin ja sitten jäämme eläkkeelle.
Työuran suuntaaminen toisin on yhä työläs ja suuri prosessi. Siitäkin huolimatta, että tiedämme, että on vain suotavaa haluta oppia ja kehittyä ja suhtautua uteliain mielin tulevaan. Tiedämme, että työura ei ole jotain staattista vaan työuramme muodostuu useista poluista vaiheineen. Näiden vaiheiden läpi piirtyy oma oppimismatkamme ja kaikki sitä seuraavat risteymät oppeineen.
Työn murros edellyttää uudenlaisten työn tekemisen muotojen moninaistumista ja yksilön osaamisen kehittymistä ja uudistumista läpi elämän, jopa radikaalilla tavalla. Viime vuosien valossa tiedämme myös varmuudella sanoa, ettei montakaan nykyistä työnkuvaa toteuteta samoilla työkaluilla nyt tai viiden vuoden kuluttua. Joillakin aloilla muutokset ovat suurempia, toisilla pienempiä, mutta ajan mittaan muutokset koskevat meistä ihan kaikkia. Jotkut ammattinimikkeet lakkaavat kokonaan, toisiin työnkuviin tulee muutoksia.
Perinteiset ammatit tulevat haastetuksi perustavanlaatuisesti. Tämä monien muutosten aika on saanut meidät myös miettimään, minkälaisena näemme oman työelämämme tulevaisuuden. Ja oikeammin, minkälaisena haluamme sen nähdä ja oman roolimme siinä.
Miten uusi suunta löytyy?
Nykytyöelämä vaatii ihmisiltä itseohjautuvuutta ja kykyä ennakoida tulevaa pystyäkseen luovimaan polkunsa eri elämäntilanteissa. Kuitenkaan harva meistä tietää tai tuntee kaikkia mahdollisuuksiaan. Alanvaihtoa tai uutta painopistealuetta urallaan hakevien kannattaa lähteä liikkeelle aina oman lähtötilanteen perusteellisesta skannauksesta.
Minkä kokoluokan muutosta haetaan?
Kuinka järjestää nykyinen arki siten, että pystyy aktiivisesti edesauttamaan muutoksen tapahtumista?
Mitä on valmis tekemään tavoitteen saavuttamiseksi?
Paljon aikaa on varattavissa muutoksen työstämiselle ja toteutukselle?
Entä mitkä ovat taloudelliset ja muut reunaehdot, jotka tulee huomioida?
Aina ratkaisut oman uran suuntaamisesta ja toisin tekemisestä eivät synny yksin.
Tällöin voi näkökulman laajentamiseen hakea ulkopuolista asiantuntija-apua. Näitä asiantuntijoita, jotka auttavat sinua urakysymysten ja -jumien äärellä, löydät niin työterveyshuollosta, oppilaitoksista, liitosta tai työttömyyskassasta sekä kolmannen sektorin toimijoista ja yhdistyksistä kuten Urasparraajat.
Jos saatavilla ei ole mitään näistä mainituista tahoista tai ne eivät ylipäänsä vastaa tarpeeseesi, on hyvä vaihtoehto kääntyä ammattimaisen uravalmentajan puoleen. Näitä vaihtoehtoja on paljon ja kannattaa huomioida, että löytääksesi oikeanlaisen tyypin itsellesi, on hyvä, että osaat jo vähän hahmotella sitä, minkälaista jäsennysapua olet matkallasi vailla.
Joskus suuntamme taas tuntuu hyvinkin selkeältä, mutta ei jostain syystä konkretisoidu. Tällöin saatamme tarvita konkreettisia keinoja ja rohkaisua aktiivisen urasuunnittelun tueksi niiltä ihmisiltä, jotka tuntevat meidät ystävinä tai kollegoina. Ei vain kuuntelevia korvia ja näkökulman laajentajia, vaan selkeitä “tee näin”, “sinulle saattaisi sopia..” ja “toimi näin” ja “ota selvää”- tyyppisiä ratkaisuehdotuksia. Kukahan silloin olisi paras kirittäjäsi?
Useimmiten todellisen urajumin saa aikaan kuitenkin se tilanne, jossa emme näe päämäärää emmekä osaa siten rakentaa tarvittavia, pieniä askelmia tavoitetta kohti. Tällaiset tilanteet ovat usein luonteeltaan sen kaltaisia, että ajatukset tarvitsevat tilaa ja väljyyttä. Tällöin on paikallaan miettiä erilaisia keinoja mahdollistamaan tauot nykyisestä työstä ja järjestellä senhetkinen elämä toisin.
Voisiko kohdallasi toimia opintovapaa, vuorotteluvapaa tai lyhennetty työaika? Joistain työpaikoista voi saada myös työvapaata, jonka aikana voi vaikka kokeilla yrittäjyyttä tai toteuttaa jonkin kesken jääneen tai tuloillaan olleen projektin hakien työskentelyapurahaa työlle, kuten kirjoittaa vaikka kirjan.
Inspiraatiota omien ajatustesi tueksi voit hakea vaikkapa Uratekoja-podcastsarjasta, joka tarjoilee kuultavaksi tarinoita erilaisista vaiheista työuralla, odottamattomista ja suunnittelemattomista. Aina ratkaisut eivät ole syntyneet itsestään ja välillä on pitänyt jumpata vähän enemmän, ja myös pitänyt osata heittäytyä ja luottaa. Heittäytymisen ohella kaikista tarinoista piirtyy kuitenkin ennen kaikkea kuva siitä, kuinka tekemällä ja opiskelemalla vaikka sitten sattumanvaraisestikin on tullut varmistaneeksi sen, että useat vaihtoehdot urapolulla ovat olleet mahdollisia. Näin siitäkin huolimatta, että teot eivät olisi sillä nimenomaisella hetkellä valmistaneet selkeään seuraavaan steppiin.
Opintovapaa tarjoaa turvallisen siirtymän
Vaihtoehtoja onneksi on, vaikkakaan ei ihan siinä määrin, mitä voisi odottaa ja toivoa tässä monien muutosten ajassa. Usein ihmiset tuntuvatkin käyttävän opintovapaata mahdollistamaan kaikki tuumaustauon ja vapaan tarpeet elämänjuoksussaan. Tässäkin yhteydessä on hyvä tuntea eri opiskeluvaihtoehdot ja tehdä valinta suhteessa opiskelun tavoitteeseen. Onko opintovapaan tavoitteena: oppia uusi ammatti, mahdollistaa vapaa, toipua puuduttavasta työstä, antaa ajatusten herätä vaiko saada jokin tarvittava lisäpätevyys?
Opintovapaa tuntuukin takaavan monelle turvallisen ohjatun siirtymän uralla. Opintovapaalla olemme jonkin tärkeän äärellä, opimme ja kehitymme ja pystymme ohessa viemään syntyneitä ajatuksia rauhassa ja harkiten eteenpäin.
MIKÄ OPINTOVAPAA?
Työntekijällä on oikeus saada opintovapaata enintään kaksi vuotta viiden vuoden aikana, mikäli työsuhde on kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa vähintään vuoden samaan työnantajaan. Opintovapaata voi saada enintään viisi päivää, mikäli palvelussuhde on yhdessä tai useammassa jaksossa kestänyt vähintään kolme kuukautta.
Työntekijä voi vapaasti valita, mitä opiskelee. Opiskelun ei tarvitse liittyä työnantajan toimintaan. Opintovapaan voi käyttää yhdessä tai useammassa jaksossa. Vapaan voi jaksottaa myös niin, että työntekijä on osan työpäivästä työssä ja osan opintovapaalla.
Opintovapaa perustuu aina työntekijän hakemukseen, joka on tehtävä työnantajalle ennen opintojen alkamista kirjallisesti vähintään 45 päivää ennen, (jos opintovapaata haetaan yli viisi työpäivää ja kirjallisesti tai suullisesti vähintään 15 päivää ennen, jos opintovapaata haetaan enintään viisi työpäivää). Työnantajan tulee ilmoittaa ratkaisustaan ennen opintojen alkamista kirjallisesti vähintään 15 kalenteripäivää ennen, jos opintovapaata on haettu yli viisi työpäivää (viimeistään seitsemän päivää ennen, jos opintovapaata on haettu enintään viisi työpäivää). Työnantaja voi siirtää opintovapaata, jos opintovapaan myöntäminen hakemuksessa tarkoitettuna aikana tuottaisi tuntuvaa haittaa työnantajan toiminnalle. Opintovapaata voi tässä tilanteessa siirtää enintään kuusi kuukautta. Mikäli kyseessä on harvemmin kuin kuuden kuukauden välein toistuva koulutus, työnantaja voi siirtää opintovapaan alkua enintään seuraavan koulutusjakson alkamiseen.
Sen sijaan voit hakea opintovapaan ajaksi Työllisyysrahaston kautta aikuiskoulutustukea jäädessäsi opintovapaalle työsuhteesta. Muita mahdollisia rahoitusvaihtoehtoja ovat Kelan opintotuki ja TE-toimisto puolto omaehtoiselle opiskelulle työttömyysetuudelle. Huomioi tällöin, että rahoittaja määrittelee tiettyjä ehtoja opinnoille joihin on hyvä ensin tutustua.
Haluamme kannustaa jokaista uutta suuntaa urapolullaan etsivää rohkeasti liikkeelle. Jos uusi suunta ei tahdo löytyä tai tarvitset konkreettista tietoa siitä, miten toteuttaa suunnitelmasi, lähde kääntämään maltillisesti yksi kivi kerrallaan yksin tai yhdessä. Näin isoissa kysymyksissä ratkaisu ei synny hetkessä: ota aikaa ja tee harkittu siirtymä joukollisen hätäisiä ratkaisuja sijaan.
Innostavaa syksyä toivottaen, Elina ja Kati Urasparraajista
Urasparraajat on ura- ja ohjauspalveluissa työkokemuksensa ammentanut joukko korkeakoulutettuja ammattilaisia. Vapaaehtoisista koostuva yhteisö tarjoaa urajumien parissa kamppaileville maksutonta matalan kynnyksen urasparrailua.