Mistä ammennat rohkeutta uuden edessä? Esimerkiksi silloin, kun toivoisit uramuutosta, mutta samalla ajatus pelottaa? Onko sinulla jokin voimalause, joka auttaa sinua jännittävässä tilanteessa eteenpäin?
Positiivinen ja toivottukin uramuutos voi olla iso ja järisyttävä, pelottavakin. Tai sitten koko muutos voi jäädä toteutumatta, jos vaikkapa uskallus ei riitä. Urasparraajat ovat tällaisissa tilanteissa usein kuuntelevat korvat, kannustavat kysymykset ja osaava olkapää (digitaalinen sellainen). Mutta mikä urasparraajia itseään on auttanut, kun edessä on uramuutos, alanvaihto, yrittäjyys tai muu työelämänmuutos tai huomaa alkaneensa unelmoida sellaisesta?
Lue alta uraohjaus- ja valmennusalan osaajien omia henkilökohtaisia ajatuksia muutoksesta, urakehityksestä ja rohkeudesta.
Oletko valmis näkemään vaivaa muutoksen eteen?
Urasparraajat ovat yhtä mieltä siitä, että usein uramuutos ottaa aikansa silloin, kun haluaa lähteä esimerkiksi vaihtamaan toimenkuvaa tai jopa vaihtamaan kokonaan alaa.
Uramuutos voi olla pitkäkin prosessi, vaikka viisikin vuotta. Kun tietää lähtiessään tämän, ei heti pety, kun unelmat eivät toteudukaan samantien sellaisina, kuin kuvitteli niiden olevan. Kompassia ja karttaa voi katsoa ja suuntaa hakea uudelleen matkalla, vähän kuin suunnistaja metsässä.
Joissain tilanteissa tämä hitaus voi olla helpottavaakin. Ei tarvitse heti tehdä valtavaa irtiottoa ja on rauhassa aikaa tutustua alaan liittyviin asioihin, käydä keskusteluja ja ehkä kokeilla käytännössäkin. Eräs Urasparraajamme toteaa, että uravalmennuspuolella saatetaan joskus haksahtaa markkinoimaan helppoja ja nopeita ratkaisuja, vaikka todellisuus on tavallisesti toista.
Uravalmentajana voin auttaa välttämään uramuutoksen tyypilliset kompastuskivet. Mutta ei se tee muutoksesta helppoa ja nopeaa. Itseensä tutustuminen, joka on kaikkien onnistuneiden uramuutosten taustalla, vaatii aikaa.
Usein mediassa ja mainonnassa meille myydään ajatus muutosten helppoudesta, oli kyse sitten painonpudotuksesta, oppimisesta tai uramuutoksesta. Kuitenkin todellisuudessa muutoksen tekeminen vie aikaa ja vaatii runsaasti sitoutumista ja ponnistelua onnistuakseen.
Tässä onkin ensimmäinen tilaisuus miettiä, mitä todella haluat. Haluatko toivomasi tuloksen? Haluatko ponnistella? Jos ei pelkää työtä, mahdollisuudet paranevat merkittävästi.
Uralla ylös, alas, eteen, sivulle vai jonnekin muualle?
Mihin suuntaan olet menossa? Työuraan mahtuu monenlaisia vaiheita. Urasparraajille ura ei välttämättä ole aina kirjaimellisesti ura, pitkä uurros, jonka pohjalla edetään johonkin tiettyyn suuntaan, vaan se voi henkilöstä riippuen olla muutakin.
Minua auttaa ajatus siitä, että ura ei ole minulle nousujohteinen eikä siinä kiivetä tikapuita pitkin ylös. Enemmänkin se on poukkoileva ja kokeiluja sisältävä mysteeri, jonka kaikki pienet kompastukselta tuntuvat poikkeamat tekevät siitä lopputuloksesta minun täydellisen urani.
Urapolku ei ole mikään selkeä uoma, vaan siihen voisi suhtautua kiipeilyseinänä. Siellä seinällä
kun voi vaihtaa yhdenväriseltä radalta toiselle, ja liikkua myös sivuttain.
Nykyään onkin yhä tavallisempaa ajatella uraa esimerkiksi uramosaiikina tai uramaisemana yhtä lailla kuin polkuna tai tikkaina. Mosaiikki ja maisema sisältävät monenlaista ja mahdollisia suuntia on eri tavalla kuin vaikkapa tikkailla kiipeillessä. Millainen on sinun toivomasi ura: maisema, mosaiikki, polku, tikkaat vai jotain muuta? Jos haluat edetä urallasi, mitä sinulle merkitsee eteneminen - onko se esimerkiksi kiipeämistä ylöspäin tai ehkä uusia mosaiikin osia? Vai ehkä ympäristön muutos, esimerkiksi uusi työpaikka?
Pienen pienet askeleet vai isot harppaukset?
Kun puheena on uramuutos, Urasparraajat suosittelevat useimmissa tapauksissa pienin askelin etenemistä. Tärkeää on ensin tietää, mitä haluaa. Itseensä tutustumisen voi aloittaa pienin kokeiluin. Jos olet kiinnostunut toisesta alasta tai vaikkapa yrittäjyydestä, olisiko sinun mahdollista ryhtyä tekemään nykyisessä työssäsi esimerkiksi nelipäiväistä viikkoa, jolloin voisit käyttää yhden päivän toisen alan keikkoihin tai toimia kevytyrittäjänä?
Minua auttaa ajatus, että selusta on turvattu. Voin palata vanhaan, jos tulikin väärä suunta, ja ottaa sitten uuden lähdön uuteen suuntaan, jos ja kun siltä tuntuu.
Tietysti onnistunut uramuutos voi tapahtua myös nopealla repäisyllä ja rytinällä, mutta erityisesti turvallisuushakuiselle pienet kokeilut voivat olla alku, ensimmäiset pienet askeleet. Samoin ne, jotka eivät vielä osaa oikein tarkkaan sanoa, mitä haluavat ja mikä kiinnostaa, voivat hyötyä erilaisista kokeiluista.
Liikkeelle lähteminen on tärkeää. Hän joka harkitsee jokaista askeltaan täydellisesti, saattaa seistä koko elämänsä yhdellä jalalla. (Kiinalainen sananlasku.)
Urakokeiluissakin liika on liikaa, olipa se sitten vauhtia, jossa menee pää pyörälle ja voimat ehtyvät tai toisaalta loputonta harkintaa, joka estää liikkeelle pääsyn. Kummassakaan ei välttämättä synny hyviä ratkaisuja. Pienet askeleet ovat kohtuutta ja vievät sopivasti eteenpäin, ja on mahdollista myös peruuttaa takaisin tarvittaessa. Urasparraajien vinkkejä pieniin askeliin voit lukea myös täältä.
Jag vill, jag kan, jag vågar - mikä lause kulkee sinun mukanasi?
Urasparraajille pelot uuden ja muutoksen edessä ovat ihan yhtä tuttuja kuin kenelle hyvänsä. Tämä teema toi myös eniten voimalauseita. Osalla ne kulkevat sananmukaisesti mukana.
Kun opiskelin Ruotsissa, osui jossain silmiini Jag vill, jag kan, jag vågar. Haluan, osaan, uskallan. Leikkasin sen talteen, ja se kulki tsemppilauseena viulukotelossa.
Mukana kulkevassa muistikirjassani on lainaus Jean Sibeliukselta: Tartu rohkeasti vaikealta tuntuviin asioihin, niin huomaat voimiesi kasvavan.
Sibeliuksen vinkki voi auttaa myös prokrastinointiin, jonka taustalla voi olla monenlaisia negatiivisia tunteita. Kun menee asioita kohti, hankala tunne voi muuttua ja helpottua. Myös perspektiivin vaihtaminen voi auttaa. Esimerkiksi forecasting-menetelmissä yritetään katsoa nykyhetkestä tulevaisuuteen eri tavoin. Tätä voi kokeilla vaikkapa pelkojen kohtaamiseen.
Voimalauseeni on jotain sellaista kuin: Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kadunko vanhainkodissa, jos en nyt uskalla?
Pelon hallintaan voi auttaa se, että miettii, mikä on se pahin, joka voi tapahtua, ja sitten menee ajatuksissaan sen tulevaisuuskuvan läpi, erityisesti kysyen itseltään, mitä sitten teen siinä tilanteessa. Silloin voi huomata, että siitäkin tilanteesta voi selvitä, ja pelon epämääräisyyskin voi helpottaa.
Apua voi olla myös niin kutsutuista backcasting-menetelmistä, kuvitellusta tulevaisuuteen asettumisesta, joita moni Urasparraaja niin ikään käyttää. Voit esimerkiksi miettiä, miltä tämä nykyinen tilanteeni näyttää, kun katselen sitä tulevaisuudesta erimittaisten aikojen päästä?
Mietin, miltä nykyinen tilanteeni näyttää, kun muistelen sitä eläkkeellä.
Äitini sanoi joskus, että koskaan ei tiedä, miltä vuoden päästä näyttää. Pettymysten ja epävarmuuksien hetkellä tämä on voimalauseeni. Ja kyllähän vuodessa aina ehtii tapahtua, kun katsoo taaksepäin.
Jotkut hakevat voimia pelkojen voittamiseen myös sisuuntumisesta:
Käytän usein sanontaa: jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Toimii tilanteessa, jossa on tyytymätön
nykytilanteeseen (mikä tahansa tilanne), ja tietää, minkä pitäisi muuttua, että tilanne olisi tyydyttävä
tai jopa hyvä. Ja mitä on valmis tekemään muutoksen eteen.
Entä jos kuitenkin epäonnistun?
Urasparraajat pitävät vääjäämättömänä myös sitä, että tekevälle sattuu ja onnikaan ei aina osu kohdalle. Työelämässä koetaan silloin tällöin hankalia aikoja, kuten epäonnistumisia, erilaisia muutoksia ja muita vaikeita vaiheita, jotka koettelevat kenen hyvänsä voimavaroja.
Olin epäonnistunut ihan hölmön virheen takia pääsykokeessa. En ollut millään päästä siitä yli. Sitten eräänä päivänä äitini totesi minulle: On vain hyväksyttävä, että aina joku epäonnistuu, ja joskus se joku olen minä. Noiden sanojen avulla elämä alkoi taas pikkuhiljaa jatkua. Tämä on jäänyt voimalauseekseni epäonnistumisten hetkellä.
Tällainen kyky vähitellen hyväksyä tapahtunut ja sitten vähitellen nousta ja jatkaa taas kuvastaa resilienssiä - mielen joustavuutta haasteiden keskellä. Resilienssiä tukee vuorovaikutus, joten yksin ei kannata asioiden ja tunteiden kanssa jäädä. Ihmisistä ja yhteisöistä kannattaa hakea voimaa omaan tilanteeseen. Hankalissa työelämän tilanteissa helpotusta voi tarjota myös tietoinen ajattelun keskittäminen asioihin, joihin voi vaikuttaa:
Monien yhtäaikaisten muutosten, epävarmuuksien ja kaaoksenkin keskellä tämä lause palauttaa minut aina tähän käsillä olevaan hetkeen, yhteen asiaan kerrallaan: Kun samurai keittää riisiä, samurai keittää riisiä.
Miten sinä aiot tänä kesänä toimia: keskitytkö kokonaan lepuuttamaan ajatuksiasi ammatillisista asioista? Vai miettimään seuraavaa, omannäköistäsi työelämän askelta syksylle? Vai pysähdytkö kenties pohtimaan, millaisia asioita haluaisit tehdä 10 vuoden päästä?
Joka tapauksessa Urasparraajat toivottaa rohkeutta kohdata omat ajatukset, unelmoida, ottaa pieniä tai isoja askeleita, onnistua ja joskus epäonnistuakin!
Mervi Kastari, Urasparraaja
Mira Valkonen, Urasparraaja
Sitaatit Urasparraajien yhteisöltä