4 syytä, miksi tohtorikin tarvitsee urasparrausta

Ennen kuin mennään itse asiaan, tehdään termit tutuiksi.

Urasparraus, jota Urasparraajat tekevät, on ketterää ja vertaisuuteen perustuvaa ajatusten

pallottelua. Se tapahtuu yleensä ääniviestien avulla ja perustuu vapaaehtoisuuteen.

Uravalmennus puolestaan on ammattilaisten tarjoamaa, yleensä maksullista palvelua urasuunnan kirkastamiseen ja joskus myös työnhakuun.

Urasparraus on avoin kaikille, ja moni hyötyy myös uravalmennuksesta.

Mitä tekemistä tällä on tohtoreiden kanssa? Tohtorintutkinto on vuosien työn tulos ja osoitus syvästä asiantuntemuksesta. Silti se ei aina automaattisesti takaa suoraa ja selvää urapolkua, varsinkaan akateemisen maailman ulkopuolella. Moni väitellyt tohtori pohtii mahdollisuuksiaan yliopiston ja perinteisen tutkijan uran ulkopuolella. Tässä tekstissä kerromme neljä syytä, miksi tohtorikin hyötyy urasparrauksesta ja -valmennuksesta.

1. Mieli haikailee akatemiasta muualle, mutta minne?

Yliopistourien rajallisuus ja rahoituksen vähäisyys sekä halu tehdä myös muuta kuin tutkijan työtä saa monet tohtorit suuntaamaan katseensa yrityksiin, julkiselle sektorille tai järjestöihin. Kaikille akatemian ulkopuolinen työelämä ei kuitenkaan välttämättä ole kovin tuttu tai yliopistoelämän ulkopuoliset työkokemukset rajoittuvat nuoruusvuosien kesätöihin. Urasparraus voi auttaa hahmottamaan vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, nimikkeitä ja työtehtäviä, joissa voi hyödyntää omaa, yleensä erittäin korkeatasoista osaamista.

2. Siirrettävät taidot täytyy tunnistaa

Tutkimustyössä kertyy valtava määrä taitoja, kuten menetelmäosaamista, analyyttista ajattelua, projektinhallintaa, tiedon visualisointia ja viestintää lukuisille eri kohderyhmille. Monelle saattaa silti olla haastavaa tunnistaa ja sanoittaa näitä taitoja niin, että ne resonoivat akatemian ulkopuolella. Urasparrauksessa voidaan käydä läpi, mitkä taidot ovat siirrettävissä ja miten ne kannattaa tuoda esiin ei-akateemisessa kontekstissa. 

3. CV ja työnhaku uusiksi

Akateeminen ansioluettelo ei toimi sellaisenaan yritysmaailmassa tai julkisella sektorilla. Ilman huolellista sanoittamista ja osaamisen “kääntämistä” monen tohtorin työnhakupolku voi tyssätä tähän. Onkin tärkeää pysähtyä sen äärelle, miten tiivistetään vuosien tutkimustyö, julkaisut ja opetusnäytöt rekrytoijan ymmärtämään muotoon. Uravalmennuksessa tohtori voi saada konkreettista tukea CV:n ja hakemusten muokkaamiseen ja räätälöintiin.

4. Itsetuntemus apuna uuteen rooliin siirryttäessä

Monesti tohtoreiden uramuutosten taustalla on toive päästä kokemaan toisenlaista työelämää kuin yliopistolla. Parhaimmillaan urasparrauksessa päästään pureutumaan sparrattavan arvomaailmaan ja siihen, mitä hän pohjimmiltaan toivoisi ja haluaisi tehdä.

Urasparraus ei siis ole pelkkää työnhakudokumenttien viilaamista, vaan kyse on myös ammatillisesta identiteetistä ja itsetuntemuksesta. Kuka olen ja mitä annettavaa minulla on maailmalle? Missä asioissa voin auttaa? Joskus tarvitaankin aikaa, energiaa ja pohdintatyötä siihen, mihin kaikkeen oma käsitys itsestä taipuu: mitä kaikkea muuta olen tutkijaroolin lisäksi?

Mikä parasta, urasparrauksessa tätä ei tarvitse tehdä yksin. 

Anna-Maria Strengell & Maija Komonen

kirjoittajat ovat Urasparraajien jäseniä ja uravalmentajia