Merkityksellistä työelämää rakentamassa. Osa III: Miten elää merkityksellistä elämää käytännössä?



Elämme ajassa, jonka keskiössä on ihminen. Kysymys "miten työpäivä meni?" on hänelle ehkä merkittävämpi kuin koskaan. Mutta mistä aineksista työpäivän merkityksellisyys rakentuu? Kuinka löytää, luoda ja vahvistaa merkitystä valinnoilla ja teoilla, henkilökohtaisella sekä organisaatiotasolla? Onko kyseessä kutsumusammatissa työskentelevien etuoikeus vai onko meidän kaikkien mahdollista löytää työstämme merkitys?

Näihin kysymyksiin paneudutaan blogisarjassamme Merkityksellistä työelämää rakentamassa.






Työelämän merkityksellisyydestä ja arvoista käydään tänä päivänä ympärillämme runsasta keskustelua. Tässä blogikirjoituksessa paneudumme siihen, kuinka merkityksellistä elämää voi konkreettisesti omassa arjessaan toteuttaa. Merkityksellisyyden metsästys toteutuu nimittäin elämässämme usein enemmän sanojen kuin tekojen tasolla. Kuolinvuoteellamme kadummekin sitä, että teimme liikaa töitä, vietimme liian vähän aikaa läheisten kanssa emmekä uskaltaneet tehdä rohkeita, itsellemme tärkeitä valintoja.


Tuoreessa Suomalaisten pelot ja haaveet -tutkimuksessa nousi esiin se, että maassamme arvostetaan eniten terveyttä, työtä ja ihmissuhteita. Samanaikaisesti kuitenkin ylipaino ja työkyvyttömyys lisääntyvät, työhyvinvointi on kääntynyt laskuun ja ihmissuhteita saatetaan laiminlyödä esimerkiksi työn kustannuksella. Miksi arvostukset ja teot eivät kulje tilastojen kanssa käsi kädessä samaan suuntaan? Miksi merkityksellisen elämän saavuttaminen käytännön tasolla tuntuu olevan niin vaikeaa?

Kalenteri kuvastaa arvojasi


Monimutkaiset asiat eivät tietenkään ole näin yksinkertaisia, emmekä voi itse vaikuttaa

esimerkiksi terveyden tai työn osalta. Moniin kuitenkin voimme. Yksilötasolla tiedämme ja ehkä tunnistammekin niitä tekijöitä, jotka ovat meille merkityksellisiä, mutta käytännössä niiden toteuttaminen arjessa voi olla hankalaa.


Moni saattaa nimetä tärkeimmäksi arvokseen esimerkiksi terveyden, mutta ei kuitenkaan käytä aikaansa ja energiaansa säännölliseen liikuntaan, uneen tai terveellisen ruuan laittamiseen. Joku voi sanoa perheen tai läheisten kanssa vietetyn ajan olevan kaikista tärkein asia, mutta käyttää arjessa siihen vähemmän aikaa kuin vaikkapa työhön tai harrastuksiin.


Miksi arvoja on niin vaikeaa saada aidosti näkymään arjessa ja kalenterin sivuilla? Kun mietit kulunutta vuotta, onko se ollut omannäköistäsi? Kun katsot kalenteriasi, kuvastaako se arvojesi mukaista elämää?



Kivasta kieltäytymistä ja valintoja 1400- luvun tyyliin

Haasteena nykyisessä elämäntavassa on se, että ajastamme kilpailee lukuisa määrä ärsykkeitä ja aktiviteetteja. Valintojen valtameressä on vaikeaa tietää, mitkä lukuisista vaihtoehdoista ovat kokonaisuuden kannalta niitä “oikeita” eikä tähän ole mitään yksinkertaista kaavaa. Varsinkin jos olet helposti innostuvaa sorttia, saatat huomata laittaneesi lusikkasi liian moneen soppaan ja pelkkä kalenteriin kurkistaminen kuristaa jo kurkkua. Tämä on varmasti tuttu tunne meistä monille.


Yksi merkityksellisen elämän edellytyksistä onkin vahva kyky priorisoida. On oleellista muistaa, että joka kerta, kun sanomme jollekin asialle kyllä, samalla sanomme ei jollekin toiselle asialle. Jos sanot kyllä vaikkapa ylitöille, mille sanot ei? Mikä asia joutuu väistymään tämän takia? Onko tämä arvojesi mukaista? Kuka tai mikä kärsii, jos sanot liian usein kyllä?


Itsetuntemus ja omat arvosi auttavat priorisoimaan ja tekemään poisvalintaa. Teemu Vornanen muistutti webinaarissaan (19.5.21), että sana prioriteetti syntyi 1400-luvulla; se oli alunperin itse asiassa yksikkö tarkoittaen sitä yhtä kaikista tärkeintä asiaa. 1900-luvulla jotain tapahtui: aloimme puhumaan prioriteeteistä monikossa yksikön sijaan, mikä kuvastaa hyvin lisääntyneitä valinnan mahdollisuuksia ja nykymaailman hektistä elämäntyyliä.


Asioista innostuminen on positiivista polttoainetta tekemiselle, mutta sitä kannattaa siis suunnata oikeisiin kohteisiin eikä levittää liian moneen suuntaan. Jos sinun pitäisi 1400-luvun tyyliin valita yksi tärkein asia tälle päivälle, viikolle tai vuodelle, mikä se olisi? Voisitko jättää osan houkuttavista asioista “odotustilaan”, josta otat ne esille sitten, kun on väljempi ajanjakso?


Toisaalta tämä ajatuskulku johdattaa meidät dilemman äärelle. Miten tehdä tiukkaa tekemisten rajaamista ja samalla pitää kuitenkin mieli avoimena uusille mahdollisuuksille ja kokeilulle? Joskus eteen ilmaantunut sivupolku tai sattuma voi johdattaa hyvin tärkeiden asioiden äärelle ennalta suunnitellun ja priorisoidun sijaan. Tässäkin lienee olennaista itsetuntemus, tasapaino ja palaaminen aikaisemmin esitettyihin kysymyksiin: jos sanon tälle asialle kyllä, mille toiselle asialle joudun sanomaan ei?

Valinnan vaikeutta ja aivojen kiputilaa ja olennaiseen keskittymistä

Mutta mikä tekee ein sanomisesta ja asioiden hylkäämisestä niin vaikeaa? Valinnan tekeminen, oven sulkeminen joltakin asialta, on ihmiselle sama kuin menetys, tietynlainen aivojen “kiputila”, muistuttaa Vornanen webinaarissaan. Priorisointi ja ein sanominen on siis kaikin puolin epämieluisaa. Tästä syystä ihmiset mieluummin välttelevät tappioita kuin tavoittelevat voittoja. Valintoja tehdessä onkin hyvä tunnistaa tämä psykologista epämukavuutta aiheuttava tunne.


Poisvalinnassa siedetään siis tätä hermorakenteemme tuskaa ja keskitytään olennaiseen eikä kaikkeen mahdolliseen. Käytännön tasolla voit miettiä, mikä on olennaisinta ja tärkeintä tänään tai vaikkapa tällä viikolla? Anna Perho ehdottaa Antisäätäjä-filosofiassaan, että valitset päivälle tai viikolle vain 1-3 tärkeintä asiaa. Kun olet kirkastanut nämä itsellesi, laita eniten resursseja näihin asioihin ja varmista, että ne toteutuvat. Kaikille muille asioille sanot suoraan ei tai palaat niihin, kun tärkeimmät asiat on toteutettu.


Yksi mahdollisuus on myös Warren Buffettin tapaan listata itselleen 25 tärkeintä asiaa. Tämän jälkeen valitset listan asioista ne viisi kaikkein tärkeintä ja keskityt niihin. Buffettin mukaan kaikki muu on turhaa ja vain vie keskittymisen harhateille.


Ja jos jossain vaiheessa huomaatkin harhautuneesi ei-niin-olennaiseen tekemiseen, voit palauttaa itsesi lempeästi tärkeimpien juttujen äärelle. Voit myös miettiä jälkeenpäin, oliko viikkosi itsellesi merkityksellisten ja tärkeiden asioiden täyttämää? Jos ei, mikä esti? Usein omien prioriteettien ja arvojen pohdinta avautuu itselle paremmin jonkun toisen kanssa ääneen ajatellen, jolloin asioihin saa selkeyttävää näkökulmaa. Lisäksi arvotkin muuttuvat elämän myötä, joten muista piinata aivojasi asialla säännöllisin väliajoin.



KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ MERKITYKSELLISIIN VALINTOIHIN ELI MITEN KUOLLA TYYTYVÄISENÄ


1. Valitse päivälle 1-3 päätavoitetta. Pysy niissä ja hylkää kaikki muu. Laajemmin elämän arvoja pohtiessa voit listata 25 asiaa, joista valitset viisi tärkeintä ja keskityt niihin.

2. Lajittele ja toteuta priorisoitavia asioita tärkeellisyyden mukaan esimerkiksi Eisenhowerin nelikentällä tai juuei-periaatteella (Saku Tuominen). Tässä olennaista on aidosti noudattaa mallia ja uskaltaa poistaa päivistä ei-tärkeät asiat.

3. Opi kieltäytymään myös kivoista asioista. Pysähdy aina ennen suostumistasi miettimään, että jos sanot uudelle asialle kyllä, mille sanot ei? Keskity itsellesi tärkeimpiin asioihin.

4. Kutsusta, ylitöistä tai uudesta vastuutehtävästä voi kieltäytyä myös kohteliaasti. Älä myönny miellyttämisen takia tai loukkaamisen pelossa. Ihmiset yleensä kunnioittavat tahdikkaita rajanvetäjiä.

5. Älä vertaile elämääsi muiden elämään. Sinun ei tarvitse saada aikaiseksi kaikkea sitä, mitä naapurisi, työkaverisi tai ystäväsi. Täytä elämäsi itsellesi merkityksellisillä asioilla. Arvojen pohtiminen ja niiden mukaisen elämän luominen ei välttämättä ole helppoa, mutta se on varmasti antoisaa pidemmällä aikavälillä. Jotta ei tarvitsisi sitten kuolinvuoteella katua.



Mira Valkonen& Anna-Maria Strengell



Lisää aiheesta:

Anna Perho: Antisäätäjä

Arto Pietikäinen: Kohti arvoistasi (sisältää arvoharjoituksia)

Eisenhowerin matriisi

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt

Greg McKeown: Essentialismi - keskity olennaiseen

Saku Tuominen: Juu ei - pieni kirja priorisoinnista

Sarah Knight: Viisveisaamisen elämänmullistava taika

Teemu Vornanen: Keskity olennaiseen


293 views0 comments