Elämme ajassa, jonka keskiössä on ihminen. Kysymys "miten työpäivä meni?" on hänelle ehkä merkittävämpi kuin koskaan. Mutta mistä aineksista työpäivän merkityksellisyys rakentuu? Kuinka löytää, luoda ja vahvistaa merkitystä valinnoilla ja teoilla, henkilökohtaisella sekä organisaatiotasolla? Onko kyseessä kutsumusammatissa työskentelevien etuoikeus vai onko meidän kaikkien mahdollista löytää työstämme merkitys?
Näihin kysymyksiin paneudutaan blogisarjassamme Merkityksellistä työelämää rakentamassa.
Blogisarjan eräs lähtökohta on se, että uskoaksemme jokainen jotakin työtä tehnyt on jollain tasolla pohtinut työnsä merkitystä. Toivomme, että myös jokainen jonkun toisen työtä johtanut on pohtinut teettämänsä työn merkityksellisyyttä.
Olemme huomanneet, että moniulotteisen käsitteen sisältöä on syytä tarkastella sekä yksilön että organisaation näkövinkkelistä. Uskomme, että työntekijän tyytyväisyys lisääntyy silloin, kun työ motivoi ja tuo tekijälleen tyydytystä. Organisaatioiden kannattaa puolestaan panostaa työntekijän tyytyväisyyteen, sillä tulosta todennäköisesti takovat eniten ne organisaatiot, jotka osaavat kohtauttaa työntekijän häntä motivoivien asioiden kanssa.
Tässä blogisarjassa me kirjoittajat pohdimme mitä väliä työn merkityksellä on ja kuinka sitä rakennetaan sekä johdetaan. Elina tarkastelee uraa, osaamisen kehittymistä ja oppimista sosiaalipsykologian ja kasvatustieteen kautta. Elinan intohimona on ihmisten tuominen yhteen, työskentelemään ja oppimaan merkityksellisten asioiden äärelle. Pia puolestaan on yhteiskunnallisesta näkökulmasta työelämän ilmiöitä katseleva sosiologi, jonka leipätyö on viestintä. Mervi tarkastelee urakysymyksiä HR näkökulmasta osana urajohtamisen kokonaisuutta. Mira tuntee jatkuvan oppimisen ympärillä käytävän keskustelun ja ne lukemattomat määrät vaihtoehtoja oman osaamisen kehittämiseksi. Lisäksi Mira on toiminut uravalmentajana useamman vuoden ajan ja oivalluttanut ja haastanut useita laajentamaan näkökulmaa omien urakysymysten äärellä. Samoin kuin myös Anna-Maria, jonka intohimoa on osaamisen tunnistaminen ja niiden lähteiden äärelle ohjaaminen, jotka ovat yksilölle itselleen kulloinkin merkityksellisiä osana omia urasiirtymiä.
Wanted: Pikkupoluille tähyileva uskalikko
Olemme tottuneet ajattelemaan työuraa kuin maantietä: miellämme sen mahdollisimman suoraksi, kallioita ja muita hankalia paikkoja väisteleväksi, sileäksi ja päämäärään johdattavaksi katkottomaksi kokonaisuudeksi.
Tarkemmin katsoessa kuitenkin huomaamme, että maantie-uran rinnalla kulkee monia pikkuteitä. Ne voivat olla erilaisia työrooleja tai -jaksoja, jotka ehkä noudattelevat maantien suuntaa tai sitten eivät. Jonnekin ne kuitenkin johtavat ja joku niille on uskaltanut hypätä, sillä muuten niitä ei olisi olemassa. Pikkuteillä kulkeneen matkasta on saattanut muodostua pidempi, kuoppaisempi tai mutkikkaampi, mutta mahdollisesti sitäkin kiinnostavampi, opettavaisempi – ja merkityksellisempi.
Organisaatioille nuo sivussa kulkevat pikkutiet ja niille tähyävät merkityksellisyyttä etsivät uskalikot voivat olla kullanarvoisia monestakin syystä. Ensinnäkin, koska ammattitaidon kehittämiseen kaivataan kipeästi käytännönläheisiä ja konkreettisia oppimisen mahdollisuuksia, näkökulman laajentaminen sen kuuluisan laatikon (tai tässä tapauksessa maantien) ulkopuolelle kannattaa. Kilpailussa voittavat innovatiiviset tekijät ja ne, joilla on kyky valita muitakin kuin valmiita ratkaisuja.
Toiseksi, yhä useammalle toimijalle on kirkastumassa, että parhaiten pärjäävät sekä ne yksilöt että organisaatiot, jotka löytävät tekemästään työstä merkityksellisiä elementtejä. Kun merkityksellisyys löytyy ja sitä vahvistavia tekijöitä osataan työntekijälle tarjota, työntekoa kohtaan koetun motivaation ja organisaatiota kohtaan tunnetun sitoutuneisuuden kasvua kuvaavat käyrät nousevat jyrkästi. On tutkittu, että työnsä merkitykselliseksi kokeva työntekijä on muita useammin sitoutuneempi, terveempi ja luovempi. Merkityksellisyyden kokemus on yhteistä myös parhaiten toimiville tiimeille.
Mikään pikkujuttu ei motivaation ja sitoutumishalun herättäminen siis ole. Päinvastoin: puhutaan modernien organisaatioiden tärkeimmästä kilpailuvaltista.
Merkityksellisyys mahdollistetaan johtamalla
Työn merkityksellisyyden asettuessa yhä tärkeämpään rooliin on johtamisen käytäntöjen ja organisaatiorakenteidenkin aika uudistua. Kun merkityksellisyyden alkulähteille on päästy, on oltava selvillä siitä, miten merkityksellisyyttä johdetaan.
Eräs esihenkilöiden tärkeimmistä tehtävistä on mahdollistaa merkityksellisyyden kokeminen. Myös merkityksellisyyden kokemista estävien tekijöiden vaikutus on syytä minimoida. Mikään ei estä kirjaamasta merkityksellisyyden kokemuksen vahvistamista, tukemista ja tarjoamista vaikkapa yrityksen strategiaan.
Käytännössä merkityksen johtaminen kannattaa huomioida jo työntekijöiden rekrytointivaiheessa. Puhutaan muun muassa kulttuuritartuntaisesta rekrytoinnista, jolla viitataan siihen, miten sana hyvästä työpaikasta saadaan kiertämään ja houkuttelemaan lisää hyviä työnhakijoita. Työhaastattelutilanteessa puolestaan halutaan oppia haastateltavilta ja rakentaa yhdessä merkityksellistä vuorovaikutusta jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien.
Tässä valossa ei ole välttämättä järkevää jäädä puimaan sitä, miksi työnhakijan työhistoria koostuu pitkien työsuhteiden sijaan pätkätöistä tai useista projektiluontoisista kokonaisuuksista. Tärkeämpää on tarkastella sitä, mitä erilaisissa tehtävissä ja organisaatioissa on opittu, kuinka oppeja voidaan yhdistellä ja uusiokäyttää sekä – mikä tärkeintä – merkityksellistää opittu uudessa työssä.
Koska vastaavasti haastateltava on yhä useammin kiinnostunut esimerkiksi organisaation tarjoamien etenemis- ja kouluttautumismahdollisuuksien ohella ennen kaikkea siitä, voiko hän kokea tekevänsä merkityksellistä työtä, on vastaukset hyvä miettiä työnantajapuolella valmiiksi. Matka win-win -tilannetta kohti voi alkaa, kun pöydän molemmin puolin ymmärretään, mikä työssä on merkityksellistä sen tekijälle.
Perustana yksilölliset arvot
Ihminen ankkuroi ajatuksensa ja ohjaa toimintaansa henkilökohtaisten päämääriensä ja ihanteidensa kautta. Samalla tavalla myös työn merkitys rakentuu jokaiselle yksilölle erilaisista asioista. Mitään universaalia merkityksellisyyden maljaa on siis turha tavoitella.
Merkitys kumpuaa pikemminkin henkilökohtaisesta tavasta ymmärtää ympäröivää maailmaa sekä arvioida erilaisia valintoja sekä tekoja. Näitä ymmärtämisen tapoja ohjaavat sekä tiedostetut että tiedostamattomat arvot.
Arvomme heijastuvat käsityksiimme työnteosta ja tapoihimme työskennellä. Kun tunnemme jonkin asian erityisen tärkeäksi ja arvokkaaksi, priorisoimme sitä suhteessa johonkin toiseen. Näin tulemme tehneeksi arvoihin perustuvia valintoja, ja samalla arvot taustoittavat kaikkia päätöksiämme. Kun toimintamme ja arvomme kohtaavat, elämä tuntuu hyvältä.
Merkityksellisyys itsessään ei siis ole varsinainen arvo. Sen sijaan merkityksen voi ymmärtää päämäärän tavoin toimintaa ohjaavana kiintotähtenä. Jos todella tahdomme päästä omalle merkityksellisyyden lähteellemme, meidän on ensin selvitettävä, mitä käsitteen takaa paljastuu.
Seuraava blogisarjamme osa auttaakin hahmottamaan merkityksen perimmäistä tarkoitusta ja siten selvittämään, miten löytää merkitys omassa elämässä ja työelämässä.
Urasparraajat Elina Söderlund & Pia Pihlainen
Urasparraajat on ura- ja ohjauspalveluissa työkokemuksensa ammentanut joukko korkeakoulutettuja ammattilaisia. Vapaaehtoisista koostuva yhteisö tarjoaa urajumien parissa kamppaileville maksutonta matalan kynnyksen urasparrailua.
Comments